Tunteet

Tunteet ova olleet yhtä vuoristorataa lokakuun puolesta välistä  alkaen, vähän niin  kuin sääkin eli vaihdelleet laidasta laitaan. Hauska hetki lokakuussa, kun lapsuuden kavereitten kanssa treffattiin  Oulussa ja samalla kun ajelin sieltä kotiin sunnuntaina, niin sain kuulla että äidillä on aivokasvain eli yhtäkkiä hyväfiilis muuttui surulliseksi.  Onneksi  kasvain on hyvälaatuinen ja lääkäri oli sitä mieltä, ei jatkotoimenpiteitä. Äidillähän todettiin muutama vuosi sitten afasia ja nyt tämä. Nyt vain odotetaan kovasti, että sais palvelutalosta paikan mahdollisimman pian. Huoli on tietysti kova. Onneksi äidillä käy usean kerran päivässä kotihoito, muuten ei pärjäisi kotona.

Pitkät työpäivät, huoli äidistä ja ensi viikon tuleva Oonan kisamatka Floridaan on saanut hiljaiselon blogin kirjoittelulle. Sisustaminen on jäänyt vähemmälle. Viikonloppuna hain metsästä sentään männyn ja katajan oksia ulkoruukkuihin, jotka kyllä odottavat vielä asettamista. Kanervoita en nyt laita ollenkaan, mennään nyt ihan luonnon antimilla.

Tämä viikko menee työnmerkeissä lauantaihin saakka ja sunnuntaina lähdetään Oonan kanssa Floridaan tankotanssin Mm-kisoihin. Perillä ollaan 10 yötä. Vielä pitää pakata  kesävaatteet matkalaukkuun ym. tavarat, Oonan kisapukuun ommella timantteja "muutama" kymmenkunta. Kisapuku on kauniin sininen. Muistitikulle tallentaa esiintymis musiikki. Muuten pitäiski kaikki olla valmiina. Oonalla tankotanssin kisakoreon harjoittelu jatkuu koko viikon, lauantaihin saakka.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin Oonan sarjalaisilla on karsinnat lauantaina 17.11 ja 10 parasta pääsee jatkoon ja sunnuntaina 18.11 on finaali eli noina päivinä  peukut ja varpaatki pystyyn.)

Floridan kisamatkaa ja lomailua voitte seurata instagram storyn kautta. Nyt pieni tauon paikka täällä ja on kyllä huippista lähteä reissuun. Ensimmäinen Ameriikan matka meille kummallekkin.

Kuulemisiin <3

Kummityön kuvaus

Sain tasan viikko aikaa juhlia kummitytön lakkiaisjuhlia, josta kerroinki vähän viime postauksessani.

Ennen lakkiasjuhlia ( n. 2viikkoa)  kummityttöni Emmi pyysi, jos ottaisin hänestä muutaman ylioppilas kuvan ja tottakait mie suostuin moisesta kunniasta. Viime kesänä otin hänen pikkuveljestä rippikuvia, jotka onnistuivat tällaiselta amatööriltä ihan kivasti. Sitä ennen oli ottanut vain yhdet 1-vuotis kuvat kaverin lapsesta, joka nippa nappa pysyi paikalla 2 sekunttia eli nämä oli huomattavasti helpommat kuvattavat :)



Ajatus oli, että kuvista tehdään kiitos kortit kaikille vierailijoille valmiiksi eli jokainen sai ottaa kiitos kortin kun poistuivat juhlista eli mahottoman hyvä idea!!! Monesti tahtoo pitkittyä kiitos korttien lähettäminen ja  saattaa unohtua ketä tuli käytyä juhlissa, jos valokuviakaan ole. 

Aluksi käytiin kolme eri kuvauspaikkaa katsomassa, mutta haasteen toi tuulinen kylmä sää. Ylioppilas lakki olis lähtenyt lentoon, ruusussa ehkä olis yksi lehti ollut enää tallessa ja kuvattava olis varmaan saanut keuhkokuumeen moisesta ilmasta ja kuvaajallakin olis ollut työlästä pitää kameraa tärisemättä.
Kameran jalkakin kun jäi vielä kotia.

Paikaksi valikoitu kaunis vanha navetta rakennus, jossa mielettömän kauniit ikkunat ja tiiliseinä.

Emmillä kaunis valkoinen Charleston tyylinen mekko yllään, jossa vähän levenevät hihat sekä pienet hapsut tuovat kivan lisän mekkoon.

Välillä korjailtiin lakkia ja asentoa.

Lähtiessään kuvauspaikalta, halusin ottaa muutaman kuvan tieltä jossa takaa näkyi kirkko ja kaunis koivukuja.  Kuvaus päivänä ei ollu niin vihreää, mitä lakkiaispäivänä oli. Osan kuvista vähän vaalensin, muuten en ole kuvia muokannut. En tykää kauheasti käsitellä kuvia, koska luonnolllisuus monesti katoaa kuvista.

Kiitos kaunis Emmi kuvauspäivästä  ja onnea sinulle, olet rakas <3