maanantai 5. marraskuuta 2018

Tunteet



Tunteet ova olleet yhtä vuoristorataa lokakuun puolesta välistä  alkaen, vähän niin  kuin sääkin eli vaihdelleet laidasta laitaan. Hauska hetki lokakuussa, kun lapsuuden kavereitten kanssa treffattiin  Oulussa ja samalla kun ajelin sieltä kotiin sunnuntaina, niin sain kuulla että äidillä on aivokasvain eli yhtäkkiä hyväfiilis muuttui surulliseksi.  Onneksi  kasvain on hyvälaatuinen ja lääkäri oli sitä mieltä, ei jatkotoimenpiteitä. Äidillähän todettiin muutama vuosi sitten afasia ja nyt tämä. Nyt vain odotetaan kovasti, että sais palvelutalosta paikan mahdollisimman pian. Huoli on tietysti kova. Onneksi äidillä käy usean kerran päivässä kotihoito, muuten ei pärjäisi kotona.






Pitkät työpäivät, huoli äidistä ja ensi viikon tuleva Oonan kisamatka Floridaan on saanut hiljaiselon blogin kirjoittelulle. Sisustaminen on jäänyt vähemmälle. Viikonloppuna hain metsästä sentään männyn ja katajan oksia ulkoruukkuihin, jotka kyllä odottavat vielä asettamista. Kanervoita en nyt laita ollenkaan, mennään nyt ihan luonnon antimilla.

Tämä viikko menee työnmerkeissä lauantaihin saakka ja sunnuntaina lähdetään Oonan kanssa Floridaan tankotanssin Mm-kisoihin. Perillä ollaan 10 yötä. Vielä pitää pakata  kesävaatteet matkalaukkuun ym. tavarat, Oonan kisapukuun ommella timantteja "muutama" kymmenkunta. Kisapuku on kauniin sininen. Muistitikulle tallentaa esiintymis musiikki. Muuten pitäiski kaikki olla valmiina. Oonalla tankotanssin kisakoreon harjoittelu jatkuu koko viikon, lauantaihin saakka.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin Oonan sarjalaisilla on karsinnat lauantaina 17.11 ja 10 parasta pääsee jatkoon ja sunnuntaina 18.11 on finaali eli noina päivinä  peukut ja varpaatki pystyyn.)





Floridan kisamatkaa ja lomailua voitte seurata instagram storyn kautta. Nyt pieni tauon paikka täällä ja on kyllä huippista lähteä reissuun. Ensimmäinen Ameriikan matka meille kummallekkin.


Kuulemisiin <3









4 kommenttia:

  1. Kylläpäs sulla onkin ollut aikamoinen kuukausi!
    Toivotaan että äitisi saa äkkiä paikan hoitokotiin, niin on vähemmän huolta sullaki. Ja jännää teilä tyttären kans tuo matka ja kilpailu.
    Mie pitelen täälä peukkuja Oonalle ja äidillesi, että saa nopsaan hoitopaikan.

    Haleja täältä ja hyvää ja turvallista matkaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivotaan, että paikka tulisi nopeaa äidille. Pelottaa kun talvikin tulee ettei lähde yksin kävelemään minnekkään :(

      Jännittävät paikat tosiaan ja ihana päässä kyllä reissuun ja vaihtaa maisemaa :) pidetään peukkuja <3

      Kiitos tsemppi viesteistä ihana Sari <3

      Poista
  2. Sulla on kyllä monenlaista! Eikä ihme, että tunteet menee laidasta laitaan...Tsemppiä ja jaksuja sulle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä ollut vaikka mitä äidin sairauden kanssa, kaikki ei ole mennyt niin mitä on pitänyt :(. Voisin suolata pari lääkäriä yms...

      Kiitos tsempeistä Jaana <3

      Poista